Jaahas... Mitenkäs tässä on näin päässyt käymään? On vierähtänyt muutama tovi edellisestä kirjoituksesta. Ehkäpä pitäisi vähän tsempata...?!

Nyt minulla ei ole oikein mitään kerrottavaa. Voisin lähteä kuvaamaan Onnia tänne sivuille =)

 

Nyt pitäis laatikoiden toimia...Jes

 

Jotenkin salakavalasti toi mun eilen tekemä "out"-laatikk on kaksin kertaistunut tossa sivulla. Toisen paikalla pitäisi olla "in"-loota. Mun ei siis auta kun alkaa kurmottamaan lootia. Ällöä!!

Koiralla on vähän tylsää touhuta yksin, kun emäntä vaan näpyttelee läppäriä. Tylsistymisen huomaa siitä, että se veti johdot sängyn alta pois. On varmasti tosi hauskaa...Nyt se sitten tyyty vinkulelun vinguttamisee ja lattialistojen kaivamiseen. Mutta on se kyllä ihuna. Kunhan se vähän kasvaa, niin päästään mettään kävelemään. Me ollaan jo kovasti harjoiteltu sitä kotipihalla. Mulla vaan on yksi ongelma. Kai te tiedätte, että toiset tuskailevat miten saada oma hurtta kävelemään hihnassa vetämättä. Meillä taas on Onnin kanssa sellainen onelma kuinka kävellään hihnassa. Siis Onni suurimman osan aikaa istuu hihna suussa ja minä kykin vieressä. Se ei tajua, että mitä järkeä on kävellä hihnassa pitkin pihaa, joka on jo moneen kertaan kävelty...Kunhan se vähän kasvaa...

No joo...Eilen mä tein ihan sairaan hyviä muffinsseja. Resetiin kuuluu:   2 kananmunaa, 1,5 dl sokeria (sekoitetaan) 3 dl vehnäjauhoja + 2 tl leivinjauhetta ja maitoa että taikina hieman notkistuu, sitten vielä oma täyte ja uuniin 200 astetta noin 15 minuuttia. Tulee noin 16 kipaletta ja ihan sairaan hyviä. Suunnittelu ja toteutus MINÄ.

Eiköhän tässä ollut tälläkertaa tarpeeksi. Lähden tästä leikittämään Onnia moikka...

 

Moi taas...

En ole taas vähään aikaan käynyt kirjottelemassa. Pitäis ehkä. En vaan yksinkertasesti oo kerenny. Onni on aika vauhdikas tapaus sekä koulu- ja musajutut on vieny jonkinverran aikaa.

Aamu alko aika kivasti. Herätys puol seiska. Onnin biologinen kello on aika tarkka. Kun sitä on viety kohta kaks viikkoo puol seiska ulos niin se ei ymmärrä että lauantaina ja sunnuntaina vois nukkuu vähän pitempää. Tai ainkin sisko vois nukkuu. Onnilla ei ole viikonloppuja, sillä on vain leikkipäiväiä. Mutta itehän olen osani valinnu. En valita enempää...

Kässä jutut on vähän jääny. Oikeestaa mä en oikee tiiä mitä mä tekisin. Sen äitin kaulahuivin mä ajattelin purkaa. Keskellä sitä VALKOSTA huivia on joku sininen läikkä. Johtuu varmaan siitä, että se jäi kaupankassan liukuhihnan väkiin. Ja sitten siinä on jokin kummallinen solmu. Mä tiesin, että siinä langassa on solmu, mut mä vaan kudoin. Ja sinnehän se solmu jäikin. Sojottamaan keskelle huivia. Plääh...

Koulussa me alettiin neulomaan. Tai suunnittelemaa. Suunnitelma tuli just valmiiks ku kello soi. Ensi viikolla sitten. Niistä lapasisita tulee valko-punaset: seiska veikkaa. Palmikko siihen keskelle käden selkää. Palmikko ja varsi punasella ja muuten valkosella. Aika hienon näkönen siinä paperilla, ehkä vähän tylsä, mut silti. Toivottavasti myös puikoilla yhtä hieno. Palmikonkin mä oon oppinu. Tai osannu aina. Kaverit ja ope sano, että se on ihan oikein, neulo lisää vaan...Jes...

Nyt mun täytyy kyllä poistua. Tänkin ajan mun ois kantsin lukee enkun ja bilsan kokeisiin. Taidan kyllä olla aika hikari, mutta en pahimmasta päästä kumminkaan...Hikrut on kivoja =).

<Hanna>

On vierähtäny muutama päivä, kun viimeks oon ollu kirjottelemassa. Syy siihen on varmasti se, että meidän perheen uus tulokas, Onni-poika pitää jonkun verran kiirettä meidän perheessä. Onni on sellanen rauhallinen ja utelias kääpiösnautseri poika. Sellanen musta. Saas nähä saanko siitä kuvia tänne...

Käsityöt on vähän karsiny Onnista. Kaulahuiviin mä en teekkään palmikoita vaan helmineuletta. Vähän tylsä tehä eikä mikään hirveen moderni, mut sovitaan et se on vaik jotenkin klassinen...=) Oon mä sen verran tehny, et aloin tehä ristipistotyötä. Sellasta ihan pientä kääpiösnautserin kuvaa. Suunnittelu ja toteutus MINÄ. Toivottavasti saadaan siihenkin kuva joskus, kun saan aikaseks tyhjentää kameran muistin. Nyt se on ihan täynnä kuvia. Siitä täytyy aina poistaa jotain vanhempia kuvia, kun haluaa saada Onnista hienon kuvan heti ja nyt. 

Nyt se koira katos. Täytyy mennä kattomaan minne se oikein meni.