Moi taas...

En ole taas vähään aikaan käynyt kirjottelemassa. Pitäis ehkä. En vaan yksinkertasesti oo kerenny. Onni on aika vauhdikas tapaus sekä koulu- ja musajutut on vieny jonkinverran aikaa.

Aamu alko aika kivasti. Herätys puol seiska. Onnin biologinen kello on aika tarkka. Kun sitä on viety kohta kaks viikkoo puol seiska ulos niin se ei ymmärrä että lauantaina ja sunnuntaina vois nukkuu vähän pitempää. Tai ainkin sisko vois nukkuu. Onnilla ei ole viikonloppuja, sillä on vain leikkipäiväiä. Mutta itehän olen osani valinnu. En valita enempää...

Kässä jutut on vähän jääny. Oikeestaa mä en oikee tiiä mitä mä tekisin. Sen äitin kaulahuivin mä ajattelin purkaa. Keskellä sitä VALKOSTA huivia on joku sininen läikkä. Johtuu varmaan siitä, että se jäi kaupankassan liukuhihnan väkiin. Ja sitten siinä on jokin kummallinen solmu. Mä tiesin, että siinä langassa on solmu, mut mä vaan kudoin. Ja sinnehän se solmu jäikin. Sojottamaan keskelle huivia. Plääh...

Koulussa me alettiin neulomaan. Tai suunnittelemaa. Suunnitelma tuli just valmiiks ku kello soi. Ensi viikolla sitten. Niistä lapasisita tulee valko-punaset: seiska veikkaa. Palmikko siihen keskelle käden selkää. Palmikko ja varsi punasella ja muuten valkosella. Aika hienon näkönen siinä paperilla, ehkä vähän tylsä, mut silti. Toivottavasti myös puikoilla yhtä hieno. Palmikonkin mä oon oppinu. Tai osannu aina. Kaverit ja ope sano, että se on ihan oikein, neulo lisää vaan...Jes...

Nyt mun täytyy kyllä poistua. Tänkin ajan mun ois kantsin lukee enkun ja bilsan kokeisiin. Taidan kyllä olla aika hikari, mutta en pahimmasta päästä kumminkaan...Hikrut on kivoja =).

<Hanna>